Vapaaehtoiset lähetystyön voimavarana

Esitys Kirkkopalvelujen jäsenjärjestöjen kokouksessa 22.11.2011 / Pekka Harne

Hyvät kuulijat! Elipä Tampereella kerran mamselli Hydén, joka toimi opettajana puuvillatehtaan lastenkoulussa. Mamselli oli hyvin uskonnollinen, joten hän aloitti ja päätti koulupäivänsä polvirukouksella. Päivän viimeisenä ns. kertomatuntina hän kertoi oppilaille usein lähetysmaista. Joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina mamselli otti esille lähetyslaatikon, johon jokainen lapsi sai panna oman lanttinsa. Varattomille hän antoi itse ensin kolikon, jotta jokainen pystyi antamaan jotakin. Vähitellen mamselli Hydénistä kehittyi talonpoikaisväestön lähetysharrastuksen herättäjä. Koulun loma-ajat antoivat hänelle mahdollisuuden matkustella kotimaassa. Keräämänsä rahat hän lähetti Ruotsin lähetysseuralle. Näin yksi vapaaehtoinen toimi 1840- ja 50-luvuilla lähetysharrastuksen edelläkävijänä ja myös Suomen Lähetysseuran perustamisen airueena. (Viljo Remes: Lähetysharrastus Suomessa 1835—1858.)

Lyhyessä esityksessäni panen pääpainon vapaaehtoistyön nykyisiin mahdollisuuksiin seurakuntatasolla.

Vapaaehtoistyötä historian näkökulmasta

Otan ensin kuitenkin pari välähdystä vapaaehtoisista Suomen Lähetysseuran historiassa. 1800-luvun lopulla lehtiasiamiesten asema oli ihan toinen kuin nykyisessä suoraveloitusten ja kestotilausten maailmassa. Lähetysseuralla oli parhaimmillaan satoja vapaaehtoisia lehti- ja kirja-asiamiehiä. Papiston osuus heistä oli noin puolet, loppu koostui suuruusjärjestyksessä muusta sivistyneistöstä, toimihenkilöistä, kauppiaista, talollisista, torppareista ja työläisistä. (Viljo Remes: Siemen kasvaa puuksi 1859—1895.)

Vuonna 1899 perustettiin AVL eli Akateemisten vapaaehtoisten liitto. Siihen vaikutti kansainvälisen kristillisen opiskelijaliikkeen synty ja historian suurin lähetysherätys 1800-luvun lopulla. Motokseen AVL valitsi muiden Pohjoismaiden vapaaehtoisyhdistysten tapaan ”Ei sotaväellä eikä voimalla, vaan minun hengelläni, sanoo Herra Sebaot” (Sak. 4:6). AVL:ään liittyneet opiskelijat sitoutuivat lähtemään lähetystyöhön, jos Jumala suo. Liitto jatkaa edelleen toimintaansa OL:n eli Opiskelijoiden lähetysliiton nimellä.

Vasta vuonna 1963 tapahtui ratkaiseva käänne seurakuntien lähetystyössä, kun Lähetysseura hyväksyi nimikkolähettijärjestelmän. Nimikkoyhteistyö on nyt kirkon kaikkien lähetysjärjestöjen ja seurakuntien lähetystyön tärkein muoto. Lähes kaikilla seurakunnilla on oma nimikkolähetti, nimikkokohde tai stipendiaatti. Seurakunta voi tukea myös yleisesti jonkin ulkomaisen yhteistyökirkon työtä. Pelkästään Lähetysseuralla on nimikkosopimuksia hieman yli 1 400 ja noin puolet Lähetysseuran lähetyskannatuksesta kertyy nimikkosopimuksista.

Vapaaehtoiset puurtavat seurakunnissa

Paikallisseurakunnassa lähetystyö ei kuulu vain jollekin työalalle, vaan se on kasteen perusteella jokaisen seurakuntalaisen tehtävä, kristittynä elämisen ilmenemismuoto. Lähetystyö on siksi yksi merkittävimmistä seurakuntien vapaaehtoistyön muodoista.

Kirkkomme tilastojen mukaan lähetystyöllä oli seurakunnissa vuonna 2010 lähes 16 000 vapaaehtoistyöntekijää. Kirpputoreja ja kahviloita pidettiin auki 19 000 päivää. Säännöllisesti kokoontuvia, lähetystyön hyväksi toimivia ryhmiä oli 1 800 ja niihin osallistui yhteensä 30 000 jäsentä. Vapaaehtoisia ohjaajia ryhmissä toimi yhteensä 1 735. Merkille pantavaa on, että vuodesta 1999 vuoteen 2010 lähetystyön vapaaehtoistyöntekijöiden määrä nousi 6 000:sta 16 000:teen. Näissä numeroissa näkyy lähetystyön käytännöllinen tukijalka seurakunnissa.

Omassa seurakunnassani Nastolassa Missiokauppa käy erinomaisesta esimerkistä vapaaehtoistyön nykyisistä mahdollisuuksista. Sen päivittäisestä pyörittämisestä vastaa sadan vapaaehtoisen joukko: yhteiset talkoopäivät, lahjoitettujen tavaroiden läpikäynti ja kunnostus, itse tehdyt käsityöt, somistus, myynti…

Otan toisen esimerkin isosta seurakuntayhtymästä. Turun seurakunnat tarjoavat verkkosivuillaan kymmenen erilaista vapaaehtoistehtävää lähetystyön hyväksi:
- osallistuminen lähetyspiiriin
- kahvittaminen lähetyspiireissä ja lähetystapahtumissa
- kirkkoväärtinä toimiminen lähetystapahtumissa
- lähetyslounaiden ja myyjäisten valmistaminen
- yhteydenpito nimikkolähetteihin kirjeitse tai sähköpostilla
- liittyminen lähetysrenkaaseen
- osallistuminen kummitoimintaan
- heprean opiskelu (!)
- porkkanamarkkinat
- hiippakunnan lähetysseminaari

Lähetysseuran lokakuun Lähetyssanomista luin kolme tuoretta esimerkkiä vapaaehtoisista Lempäälän seurakunnassa. Siellä 40 vapaaehtoista pyörittää kahvila Olkkaria, jonka koko tuotto lahjoitetaan lähetystyöhön ja kansainväliseen diakoniaan. Samassa seurakunnassa toimii lähetysleipureiden tehokas tiimi. Viime vuonna leipurit valmistivat 7 773 leivonnaista. ”On iso asia, että saa auttaa muita ihmisiä”, eräs leipuri toteaa lehtijutussa. Toiset käsityön harrastajat ompelivat eräänä syyskuisena talkoopäivänä 65 trikoovaatetta Mafingan orpokodin lapsille Tansaniaan. Rakkaus on tunnetusti kekseliäs, varsinkin lähetysrakkaus.

Paikallisseurakunnan lähetystyön suuria kysymyksiä on, miten saada miehet liikkeelle. Projektiluontoiset rakennus- ja avustusmatkat lähetyksen ulkomaisille työalueille ovat auttaneet monia miehiä ymmärtämään seurakunnan lähetystyön ja kansainvälisen diakonian merkityksen. Hämeenlinna-Vanajan seurakunnassa toimii miesten puutyöpiiri eli Lähetysaskartelijat, jotka tekevät käsitöitä lähetystyön hyväksi.

Paikallisseurakunnissa korostetaan yhä enemmän, että niissä ei vain tueta toisten tekemää lähetystyötä, vaan tehdään sitä itse. Ylöjärven seurakunta on määritellyt lähetystyönsä johtoajatuksekseen seuraavan: ”Lähetystyö on seurakunnan tehtävä. Seurakunta on siis lähetystyön subjekti. Seurakuntana me emme avusta lähetystyötä, vaan me teemme sitä. Kirkon lähetysjärjestöt avustavat meitä tämän seurakuntamme perustehtävän toteuttamisessa. Ne ovat työllemme välttämättömiä palvelujärjestöjä ja läheisiä yhteistyökumppaneita.” Heti toisena kohtana johtoajatuksessa sanotaan: ”Vapaaehtoiset ovat lähetyksen aarre ja voimavara.” Viimeisinä kohtina Ylöjärvellä todetaan: ”3. Opetus ja rukous ovat lähetystyön tärkeimpiä välineitä. 4. Raha ei ole lähetystyössä tärkeintä. Se on vain välttämätön väline. 5. Seurakunnan lähetystehtävän tulee näkyä sen budjetissa aivan niin kuin muidenkin tehtäväalueiden.”

Erään tutkimuksen mukaan vapaaehtoistoimintaan osallistuminen kannustaa luomaan uusia ihmissuhteita. Vapaaehtoistehtävän kautta ihmiset sitoutuvat seurakuntaan, löytävät oman paikkansa ja saavat uusia ystäviä. Vapaaehtoisena toimiminen tuo hyvän mielen ja samalla kasvattaa ihmisiä kristilliseen vastuuseen. (Tomi Oravaisen Pro gradu -tutkielma 2008 ”Työtä riittää kaikille –Tutkimus vapaaehtoistoiminnan tulevaisuudenkuvista Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa”.)

Vapaaehtoisverkostoa rakennetaan uudelleen Lähetysseurassa

Suomen Lähetysseuran valtakunnallisia lähetysjuhlia kesäkuun toisena viikonloppuna ei rakennettaisi ilman paikallisten vapaaehtoisten mittavaa työpanosta. Viime kesänä Porissa vapaaehtoisia toimi eri käytännön tehtävissä peräti 1 100. Yleensä olemme pitäneet tavoitteena 800 vapaaehtoisen löytymistä. Tiedän monen löytäneen tiensä seurakuntaan tällaiseen tehtävään suostumisen rohkaisemana.

Lähetysseura on rakentanut viime vuosina vapaaehtoisten verkostoa nimeltä Suomen Lähetysseuran verkosto (www.mission.fi/osallistu/verkosto). Verkostolaisia ovat niin kaikki tukijat, tapahtumiin osallistujat, viestinvälittäjät kuin musiikkitoiminnassa mukana olijat. Verkoston tavoitteena on tehdä yhdessä työtä paremman maailman hyväksi. Verkostossa jokainen palvelee oman mielenkiintonsa ja lahjojensa mukaan. Verkoston toiminnassa vain mielikuvitus on rajana, sanotaan verkoston nettisivuilla. Verkoston myötä myös uudenlainen ompeluseura on nähnyt päivänvalon Lähetystalossa. Sen mottona on: ”Vanhasta uutta, loimesta luomus, rievusta leninki –hyvät rouvat ja herrat, tuunataan maailmasta parempi!” (www.mission.fi/osallistu/verkosto/ompeluseura) Ompeluseuralla on myös oma Facebook-sivu.

Suomen Lähetysseuran vuonna 2010 saamat kannatustuotot olivat yhteensä 19,7 miljoonaa euroa. Tästä yli puolet eli 10 milj. euroa tuli vapaaehtoisena lähetyskannatuksena. Joskus sanotaan, että seurakunnan lähetystyössä haisee liiaksi raha. Eräs afrikkalainen kirkonjohtaja sanoi lähetysjohtaja Seppo Rissaselle muutama vuosi sitten: ”Olennaista ei ole se, kuinka monta euroa tai senttiä olette antaneet näihin yhteisiin hankkeisiimme, vaan se tapa, jolla kohtelette meitä. Vaikka olisitte antaneet vain sentin, tiedämme että se johtuu siitä, että pidätte meitä arvokkaina.”

Kirkkomme uudessa lähetysstrategiassa todetaan: ”Vapaaehtoisuuteen perustuvia työmuotoja vahvistetaan ja kehitetään.” Uudessa Kirkko 2020 -tulevaisuusselonteossa puolestaan sanotaan mm.: ”Vapaaehtoistoiminnan keskeisiä voimavaroja ovat ihmisläheisyys, yhteisöllisyys ja joustavuus.”Taloudellisen tilanteen heiketessä kirkossamme ja seurakunnissamme vapaaehtoisten käyttö tulee korostumaan entisestään. Miten etiopialainen sananlasku sanookaan: ”Kun hämähäkkien verkot yhtyvät, ne sitovat leijonan.”