Puhe Mats Lundgrenin siunaustilaisuudessa 14.6.2008 Laajasalon kirkossa

Laajasalon kirkko

Kära släktingar, vänner och arbetskamrater till Mats! Det var bara för fyra år sedan som vi samlades i denna samma kyrka för att fira Mats´ 60-årsdag. Festen var full av liv och tacksamhet. Vi lade då uppmärksamhet till altarreliefen i denna kyrka. Konstnär Pauno Pohjolainen beskriver där öknen som symbol för människolivet och livsvandringen. Vi visste redan då att Mats hade fått känna vad ökenperioden betyder i livet.

Nu samlas vi här igen, denna gång för att ta avsked av Mats och för att överlämna honom i Guds händer. Denna dag stämplas av sorg och saknad, när vi ledsagar Mats till hans sista jordsliga resa. Men det finns ett drag gemensamt för både 60-årsdagen och denna begravningsgudstjänst: tacksamhet. Vi har allt skäl att vara tacksamma för allt det som Mats har varit och gjort och för vad han har betytt för oss – och fortfarande betyder i våra liv. Denna begravningsgudstjänst blir således en akt av kärlek och tacksamhet till den avlidne.

Rakkaat Matsin omaiset, ystävät ja työtoverit! Opimme tuntemaan Matsin aitona ja avoimena ihmisenä, joka halusi ottaa muut ihmiset huomioon elämässään ja toiminnassaan. Tie vei hänet Afrikkaan ensi kerran jo 36 vuotta sitten ja sinne hän kaipasi takaisin yhä uudelleen. Afrikkalaiset ja heidän tarpeensa oli kiinnittänyt hänet sinne. YK:n pakolaiskomission toiminta ja kirkon lähetystyö olivat hänen tapansa auttaa lähimmäisiään Afrikassa. Hän sai palvella heitä monessa maassa: Swasimaassa, Tansaniassa, Ugandassa, Malissa ja Somaliassa. Mutta tie vei Matsin myös Vietnamiin ja Geneveen. Hän sai jopa tulla osalliseksi Nobelin rauhanpalkinnosta, jonka YK:n pakolaiskomissio sai vuonna 1981 ja jonka se jakoi edelleen joillekin työntekijöilleen, heidän joukossaan Matsille. Tyypillistä Matsille oli, ettei hän itse luetellut koskaan näitä maitaan ja ansioitaan saati sitten että olisi kerskunut niillä.

Tansaniasta tuli Matsille kohtalokas maa, sillä hän tapasi siellä tulevan vaimonsa Pirkon. Yhteisiä avioliittovuosia heille ehti kertyä 17 vuotta. Viimeiset seitsemän vuotta Mats joutui kamppailemaan syövän kanssa. Toivo paremmasta piti häntä yllä melkein loppuun asti. Vielä pari viikkoa ennen menehtymistään hän oli puhunut Pirkolle seuraavasta Ranskan-matkasta. On sanottu, että toivo on lintu, joka laulaa talvella. Vaikeat hoitojaksot olivat Matsin talvea, jolloin hän jaksoi kuitenkin kuunnella toivon linnun laulua.

Vi hörde för en stund sedan följande ord där Johannes berättar om sin syn på ön Patmos: ”Sedan såg jag, och se: en stor skara som ingen kunde räkna, av alla folk och stammar och länder och språk. De stod inför tronen och Lammet klädda i vita kläder med palmkvistar i sina händer.” Johannes fick se världshistorien och den kristna vandringens slutläge! Vårt hopp och Mats hopp blir förverkligat då. Det betyder också att Mats ännu en gång skall möta sina afrikanska kristna vänner från Swasiland, Tanzania, Uganda, Mali och Somalien. Vilket härligt träff blir det icke då inför tronen! I medelpunkten står Lammet,  Dödens Segrare.

Matsin maallinen vaellus on ohi. Omassa autiomaassaan hänkin kohtasi helteen, janon ja muut matkan vaivat. Mutta muistakaamme, mitä kaikkea myönteistä autiomaa merkitsee Raamatussa. Autiomaa toimi siellä myös Jumalan kohtaamisen paikkana. Siellä Jumala kutsui profeetta Elian julistamaan Jumalan tahtoa ihmisten keskelle. Sieltä hänet otettiin ylös taivaaseen, eikä hänen tarvinnut nähdä kuolemaa.  Autiomaasta Jeesus itse läksi ihmisten keskelle. Hän oli itse elämän sana, joka oli tullut taivaasta alas antamaan meille elämän. Mats tunsi myös tämän autiomaan, jossa Jumala itse toimi ja oli läsnä.

Matsin lähettitoveri Greta Granbacka on kirjoittanut muistosanat Matsista sekä Mission-lehteen että Lähetyssanomiin. Hän päättää sen seuraaviin sanoihin. ”Matsin toivomuksesta laulamme siunaustoimituksessa: ´Vien suuren viestin nyt maailmalle ja kiitoslaulu näin pulppuaa.´ Sitä Mats tahtoi: saada olla Jumalan viestinviejä sanoin ja teoin.” Meille on annettu jatkoaikaa ja meidän tehtävämme on siksi jatkaa saman viestin välittämistä eteenpäin.