Saarna 6.1.2012

Launeen kirkko

Matt. 2:1—12, saarna loppiaisena 6.1.2012 Lahden Launeen kirkossa

KOKO KANSALLE, KAIKILLE KANSOILLE

”Joulu on peruttu! Israelilaisten rakentama muuri estää kolmen kuninkaan liikkumisen ja palestiinalaisten umpimähkään siviilikohteeseen Gazasta ampuma Katjusha-ohjus osui tiettyyn talliin Betlehemissä.” Tällaisen viestin luin internetin ”Naamakirjasta” joulun alla.  Suositussa iskelmässä perutaan häät, mutta joulua ja loppiaista ei ole peruutettu eikä niitä voikaan peruuttaa enää näin jälkikäteen. Jumala pitää kiinni pelastussuunnitelmastaan.

Palatkaamme ensin jouluun. Keisari Augustus, Syyrian käskynhaltija Quirinius, enkelit, paimenet, Joosef, Maria, Jeesus-lapsi… Jeesuksen seimen äärellä on nähty jo 100-luvulta alkaen myös härkä ja aasi. Kirkkoisä Augustinus tulkitsi, että härkä seimen äärellä ennusti juutalaisten eli paimenten saapumista, aasi puolestaan pakanoitten eli tietäjien tuloa. Tähän näkemykseen vaikutti varmasti Herran sana Jesaja 1:3:ssa: ”Härkä tuntee omistajansa ja aasi isäntänsä seimen – –.”Härkä ja aasi ymmärsivät enemmän ensimmäisestä joulusta kuin ylipapit Jerusalemissa”, kirjailija Thomas Merton on sanonut. ”Samoin on tänäänkin”, hän lisäsi. Ei kai vain meillä loppiaisen sanankuulijoilla!

Enkelit ilmoittivat ensimmäisenä jouluna ”ilosanoman, suuren ilon koko kansalle” (Luuk. 2:10). Oletko pannut merkille tämän sanamuodon: koko kansalle, siis yhdelle kansalle, Israelille, ei koko maailmalle. Maria näki saman jo kiitosvirressään ennen Jeesuksen syntymää: ”– – hän on muistanut kansaansa ja osoittanut laupeuttaan” (Luuk. 1:54). Israelin vanhin päivittäin ilmestyvä sanomalehti kantaa hepreankielistä nimeä Haaretz, Se maa. Kansa ilosanoman kohteena tarkoitti myös tavallisia ihmisiä erotuksena maallisista ja hengellisistä johtajista. Paimenten valinta uutisen ensimmäisiksi vastaanottajiksi merkitsi myös jotain ennenkuulumatonta. Heitähänpidettiinsaastaisina, sillä he eivät voineet noudattaa työssään juutalaisille määrättyjä puhtaus- ja sapattisäädöksiä.Vasta muutaman päivän päästä vanha Simeon ymmärsi Jeesuksen syntymän sen kaikessa laajuudessa: ”Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille” (Luuk. 2:30—32). Kristus koko kansalle ja kaikille kansoille!

Joulun mahtava henkilö- ja eläingalleria täydentyy loppiaisena maallisen ja hengellisen vallan edustajilla: kuningas Herodeksella, ylipapeilla ja lainopettajilla – sekä tietysti idän tietäjillä! ”Mitkä ovat itämaan tietäjien nimet?” kysyttiin eräältä lapselta. ”Kasper, Jesper ja Joonatan”, tuli vastaus kuin pyssyn suusta. Kardemumman kaupungin satuhahmot – kolme iloista rosvoa – sekoittuivat tietäjiin. Tietäjien nimien muistaminen on sivuseikka loppiaisena. On Kolmen kuninkaan kumarruksen päivä, kuten jo Mikael Agricola kutsui loppiaista. Samoin sitä kutsutaan niin Virossa kuin Etelä-Euroopan katolisissa maissa. Idän tietäjät ymmärsivät tähden kertoneen juutalaisten kuninkaan syntymästä. ”He eivät tulleet laulamaan vain tuutulauluja Jeesukselle”, kuten eräs entinen työtoverini kirjoitti eilen. Hän jatkoi: ”He tulivat kunnioittamaan Pyhää Kuningasta. Pyhä on pyhää vaatimattomassa tallissakin.”

Tietäjät tulivat ja antoivat Jeesus-lapselle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa. Luin joulun aikaan muusikko Pekka Simojoesta kertovan kirjan Seitsemän silmäniskua. Kaimani sanoo siinä mm. näin: ”Ensin kaikki lahjat täytyy tuoda Jeesuksen jalkojen juureen ja vasta sen jälkeen lähdetään eteenpäin maailman köyhien luokse.” Idän tietäjät lahjoineen rohkaisevat meitä kysymään, olemmeko me tunnistaneet omat lahjamme ja armolahjamme. Olemmeko sen jälkeen panneet ne käytäntöön seurakunnan ja maailman yhteiseksi hyväksi? Meillähän on sekä lahjoja Jumalan luomistyön tuloksena että armolahjoja Pyhän Hengen hedelminä.  Oma kokemukseni on, että saamamme lahjat paljastuvat vasta keskellä työn touhua, ei kädet ristissä istuen ja odottaen. Suostu siis tekemään seurakunnassasi kaikenlaista, niin opit tuntemaan armolahjasi!

Suomen Lähetysseuran perustamisesta tulee parin viikon kuluttua täyteen 153 vuotta. Yksi sen perustajista oli kirjailija Sakari Topelius, joka kirjoitti perustamisen jälkeen sanomalehteensä: ”Vihdoinkin Suomen kansa on astunut kuokkavieraan paikalta maailman kansojen joukkoon.” Ei mikään satusedän lausahdus, vaan mullistavan muutoksen kirjaaminen. Missä me olemme tänä loppiaisena, kirkkomme lähetyspyhänä? Vieläkö kirkollemme ja seurakunnillemme kuuluu paikka maailman kansojen joukossa?

Maastamme käsin tehtävää lähetystyötä koordinoi Suomen lähetysneuvosto. Siihen kuuluu 31 lähetystyötä tekevää kirkkoa, kristillistä yhteisöä ja lähetysjärjestöä. Vuosi sitten niillä oli 742 lähetystyöntekijää, jotka toimivat noin 70 maassa. Kymmenen vuotta aiemmin lähettejä oli 1 080. Lähetystyöntekijöiden määrä laskee siis vuosi vuodelta. Samalla oman kirkkomme lähetysjärjestöt kipuilevat taloudellisen tuen heikkenemisen kanssa. Lähetysseurakin joutui viime syksyn alkaessa irtisanomaan viisi työntekijäänsä. Toisaalta kirkkomme tilastojen mukaan lähetystyöllä oli seurakunnissa edellisvuonna lähes 16 000 vapaaehtoistyöntekijää. Mikä valtava voimavara! Uskon, että moni teistä löytyy tuosta joukosta. Kiitos siitä! ”Kun hämähäkkien verkot yhtyvät, ne sitovat leijonan”, tietää etiopialainen sananlasku.

Takaisin loppiaiseen! Yhteishyvä-lehti kyseli viikko sitten, miten loppiaisesta selviää. Vinkit kertoivat siitä, miten työhön paluu onnistuu pitkän joululoman jälkeen. Mutta voimme myös kirkkoväkenä kysyä, miten me selviämme loppiaisesta ja sen sanomasta. Meitä auttavat vastauksen etsinnässä Etiopian kristityt. He viettävät huomenna omaa jouluaan ja heillä on maailman kaunein joulutervehdys: ”Onpa hyvä, että pääsemme Hänen syntymänsä valoon!” Tästä alkaa meidän tehtävämme ja tiemme eteenpäin valon kantajina. Kristuksen valoon päässeinä haluamme laajentaa valon piiriä mahdollisimman monen ulottuville.  ”On parempi sytyttää kynttilä kuin kirota maailman pimeyttä”, kiinalaiset sanovat viisaasti.

Ei-juutalaiset idän tietäjät muistuttavat meitä siitä, ettei joulu ole antanut kenellekään omistusoikeutta Kristukseen. Apostoli Paavali kirjoitti efesolaisille: ”[Kristus] tuli julistamaan rauhaa teille, jotka olitte kaukana, ja rauhaa niille, jotka olivat lähellä” (Ef. 2:17). Jos pidämme Vapahtajan vain itsellämme, olemme itsekkyydessämme jopa vaarassa menettää hänet. Kristuksen valoa ei ole tarkoitettu nautintoaineeksi, vaan elämän voimaksi ja lahjaksi jaettavaksi muille, niillekin, jotka elävät kaukana hänen tuntemisestaan. Pastori Jaakko Heinimäki on kirjoittanut: ”Ratsastuttamalla tietäjät – – Betlehemin seimelle Matteuksen evankeliumin kirjoittaja esittää oman aikansa ympyröissä aika rajun hengellisen väitteen: Kristus ei olekaan vain pienen uskovaisten piirin omaisuutta. Hän on koko maailman Vapahtaja. Joulun lupaukset kuuluvat kaikille, myös sivullisina ja ulkopuolisina pidetyille.”