Saarna 6.1.2010 Mikkelin maa- seurakunnan kirkossa

TÄHDET KERTOVAT – VAI KERTOVATKO?

”Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle – –.” Itämaan tietäjien – silloisen Persian astronomien ja astrologien – pitkä matka sai alkunsa epätavallisen tähti-ilmiön havainnoimisesta. Matkan aikana ”tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään” ja lopulta pysähtyi sen paikan yläpuolelle, missä lapsi, juutalaisten kuningas, oli. Loppiaisen evankeliumin rakenteen keskipisteessä on siis tähti. Pakanalliset tietäjät eivät tienneet tietenkään Pyhän kirjan ennustuksesta, joka sanoi satoja vuosia aiemmin:”Tähti nousee Jaakobin keskeltä, valtiaan sauva Israelista” (4. Moos. 24:17).

Aikamme ihminen on kiinnostunut siitä, mitä tähdet kertovat. Horoskooppien vankkumaton suosio kertoo tästä. Alkuvuoden lehtiä ostetaan usein pelkästään siitä syystä, että ne lupaavat horoskoopin koko vuodelle. Vaikka useimmat kertovat seuraavansa niitä leikillään, takana piilee yleensä usko tähtimerkkien vaikutukseen omaan elämään. Loppiaisena on syytä kysyä, mitä Raamattu sanoo tähdistä.

Tähtien historian lähtökohta on yksiselitteinen: luomiskertomuksen mukaan tähdetkin kuuluvat Jumalan luomistekoon (1. Moos. 1:16). ”Sinä olet tehnyt taivaan, taivasten taivaat ja tähtien joukot” (Neh. 9:6). ”Herra tietää tähtien luvun, hän on antanut niille kaikille nimen” (Ps. 147:4). Uuden testamentin puolella Jumalaa kutsutaan ”taivaan tähtien Isäksi” (Jaak. 1:17).

Jumala on myös kehottanut meitä katsomaan tähtiä. Lapseton Abram näki tähtien lukumäärässä jälkeläistensä määrän (1. Moos. 15:15). Jobia kehotettiin: ”Eikö Jumala ole korkea kuin taivas? Katso taivaanlakea ja tähtiä. Katso taivaan korkeutta” (Job 22:12). Taivaalle katsominen paljastaa Jumalan suuruuden: ”Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä, kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen – mikä on ihminen!” (Ps. 8:4—5). Oikea asennoituminen tähtiin on siis ihailla niitä ja nähdä niissä Jumalan ihmeellinen luomistyö.

Ihaillusta tuli kuitenkin pian palvottu. Vanhan liiton aikana kuolemantuomio julistettiin sille, joka ryhtyi ”palvelemaan ja kumartamaan vieraita jumalia tai aurinkoa, kuuta tai taivaan tähtien joukkoja” (5. Moos. 17:3). Israelilaiset saivat selvän ohjeen: ”Kun kohotatte katseenne taivasta kohden ja näette auringon, kuun ja tähdet, taivaan kaikki joukot, älkää langetko niiden lumoihin, älkää kumartako älkääkä palvoko niitä. Ne on Herra, teidän Jumalanne, jättänyt muille kansoille” (5. Moos. 4:19). Kuitenkin jopa kuningas Manassen kerrotan kumartaneen ja palvelleen taivaan tähtiä (2. Kun. 21:3). Koko kansa sai sen tähden osakseen Jumalan tuomion. Jopa ”papit olivat polttaneet uhreja Baalille sekä auringolle, kuulle ja tähtikuvioille, taivaan koko tähtijoukolle” (2. Kun. 23:5). Kun Manassen jälkeen kuningas Josia puhdisti jumalanpalveluksen, hän antoi käskyn, että ”Herran temppelistä oli vietävä pois kaikki esineet, jotka oli tehty Baalin, Astarten ja taivaan tähtien palvelusta varten” (2. Kun. 23:4). Myös profeetat joutuivat puuttumaan usein tähtien palvontaan.

Sana horoskooppi tulee kreikan kielestä ja tarkoittaa tuntien seurantaa. Psalmi 90 kehottaa meitä laskemaan päivämme oikein: ”Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen” (Ps. 90:12). Tämä on oikeaa tuntien ja päivien seurantaa. Etenkin näin vuoden alussa on hyvä muistaa Psalmin 31 sana: ”Sinun kädessäsi ovat elämäni päivät” (Ps. 31:16). Isä tietää kaiken, eivät tähdet!

Kristittyjen asemaa maailmassa on verrattu tähtiin: ”Te loistatte siinä [kieroutuneen ja turmeltuneen sukukunnan keskellä] kuin tähdet taivaalla, kun pidätte esillä elämän sanaa” (Fil. 2:15—16). Mikä asema ja tehtävä meillä onkaan tässä ajassa ja maailmassa! Lasten laulussa se ilmaistaan näin: ”Olen lamppu Jeesuksen, tahdon heijastaa, olen lamppu Jeesuksen, tahdon heijastaa valoa, valoa, valoa,” Kristittyinä me siis heijastamme valoa, kuten kuu heijastaa auringon valoa. Kristus sanoi olevansa maailman valo (Joh. 8:12), mistä loppiainen on saanut teemansa. ”Minä olen valo ja olen tullut maailmaan siksi, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen” (Joh. 12:46). Mutta hän sanoi myös opetuslapsilleen, että he ovat maailman valo (Matt. 5:14). Näissä Jeesuksen sanoissa näkyy syy–seuraus-suhde. Koska hän tuli valoksi maailmaan, me jatkamme hänen työtään saman valon kantajina. Kiinalainen viisaus sanoo: ”On parempi sytyttää kynttilä kuin kirota maailman pimeyttä”. Kynttilän koolla ei ole väliä: pienen tuikun valo kantaa yhtä kauas kuin komean kirkkokynttilän.

Etiopian kristityillä on maailman kaunein joulutervehdys: ”Onpa hyvä, että pääsemme Hänen syntymänsä valoon!” Tästä meidän tehtävämme valon kantajina alkaa. Kristuksen valoon päässeinä haluamme laajentaa valon piiriä mahdollisimman monen ulottuville. Joulu ei ole antanut meille omistusoikeutta Kristukseen. Jos pidämme Vapahtajan vain itsellämme, olemme itsekkyydessämme jopa vaarassa menettää hänet. Kristuksen valo ei ole nautintoaine, vaan elämän voima ja tehtävä jaettavaksi muille. ”Ratsastuttamalla tietäjät – – Betlehemin seimelle Matteuksen evankeliumin kirjoittaja esittää oman aikansa ympyröissä aika rajun hengellisen väitteen: Kristus ei olekaan vain pienen uskovaisten piirin omaisuutta. Hän on koko maailman Vapahtaja. Joulun lupaukset kuuluvat kaikille, myös sivullisina ja ulkopuolisina pidetyille.” (KT/Jaakko Heinimäki)

Tähdet ovat Jeesuksen opetuksen mukaan myös lopun ajan merkkejä: ”Tähdet putoavat taivaalta ja taivaiden voimat järkkyvät” (Matt. 24:29). Kun Kristus palaa takaisin, hänen tuloaan verrataan Ilmestyskirjassa Venuksen eli aamutähden ilmestymiseen taivaalle, ”Minä olen kirkas aamutähti”, hän sanoo itsestään (Ilm. 22:16). Lähetystyötä tekemällä me joudutamme tämän aamutähden ilmestymistä.