Kaksikielinen saarna 18.4.2010 Tuusulan kirkossa

Tuusulan kirkko, kuva Pekka Harne

2. sunnuntai pääsiäisestä /         2. söndagen från påsken
Hyvä paimen - Den gode herden / Joh. 10:11—16

Löysin Tuusulan historiasta mielenkiintoisen tiedon: pitkiin kirkkomatkoihin ja ruotsinkielisiin jumalanpalveluksiin kyllästyneet tuusulalaiset rakensivat ensimmäisen kirkkonsa omin luvin Vanhankylän kartanon isännän Nils Stålhanen tukemana vuonna 1643. Paljon on vesi aaltoillut Tuusulanjärvessä niistä ajoista. Tänään vietämme kaikessa rauhassa ja sovussa kaksi- ja jopa monikielistä messua.

Jag hittade några intressanta rader i Tusby historia. Invånarna byggde år 1643 sin första kyrka på egen hand eftersom de hade blivit trötta på långa kyrkoresor och svenskspråkiga gudstjänster. Idag får vi fira denna två- och t.o.m. flerspråkiga mässa i lugn och ro.

1. ”Minä olen” / ”Jag är”

Hyvän paimenen sunnuntain evankeliumiteksti kuulunee Uuden testamentin tunnetuimpiin. Siinä toistuu neljän sanan virke, jossa oli sen ajan kuulijoille valtava lataus: ”Minä olen hyvä paimen.” Johanneksen evankeliumista löytyy seitsemän Jeesuksen ”Minä olen” -väittämää. Hän sanoi olevansa elämän leipä, maailman valo, lampaiden portti ja hyvä paimen, ylösnousemus ja elämä, tie, totuus ja elämä sekä tosi viinipuu. Näillä väittämillä Jeesus paljasti olevansa Jumala itse, sillä sanat ”Minä olen” viittaavat Jumalan hepreankieliseen nimeen Jahve. Saatuaan Jumalalta kutsun kansanjohtajaksi Mooses halusi tietää, mitä vastata, jos israelilaiset kysyvät häneltä Jumalan nimeä. ”Jumala sanoi Moosekselle: ´Minä olen se joka olen.´ – – Se on oleva minun nimeni ikuisesti.” (2. Moos. 3:13—15.) Jeesuksen ”Minä olen” -sanat olivat siksi loukkaus hänen juutalaisille kuulijoilleen, joiden mukaan vain heidän Jumalansa voi sanoa itsestään niin.

Vår evangelietext hör säkert till de mest kända i Nya testamentet. Där upprepas en kort mening som hade ett oerhört stort innehåll till Jesu dåtida åhörare: “Jag är den goda herden.” Med detta påstående uppenbarade Jesus att han är Gud själv. “Jag är” hänvisar nämligen till Guds namn Jahve. När Mose blev kallad till folkets ledare, ville han vara beredd för en eventuell fråga om Guds namn. “Gud sade till Mose: ”Jag är den jag är. Säg dem att han som heter ´Jag är´ har sänt dig till dem.” Jesu “Jag är” -ord var därför en allvarlig kränkning åt hans judiska åhörare, som tyckte att bara deras Gud kunde säga så om sig själv.

2. ”Minä tunnen lampaani, ja ne tuntevat minut” / ”Jag känner mina får, och de känner mig”

Jo kasteemme hetkellä useimmat meistä ovat kuulleet Jesajan kirjan sanat: ”Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun.” (Jes. 43:1.) Tätä totuutta ihmetellen Psalmin 139 kirjoittaja puhkesi sanomaan: ”Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen. Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa. Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani – –.” (Ps. 139:13—16.) Kun Jeesus sanoo tuntevansa lampaansa, kyseessä on samanlainen perinpohjainen tunteminen kuin Luojalla luomistyön jälkeen.

När vi blev döpta, läste prästen orden från Jesaja: “Var inte rädd, jag har friköpt dig, jag har gett dig ditt namn, du är min.” När sångaren av Psalm 139 beundrade denna sanning “Du är min”, brast han i följande lovsång: “Du skapade mina inälvor, du vävde mig i moderlivet. Jag tackar dig för dina mäktiga under, förunderligt är allt du gör. Du kände mig alltigenom, min kropp var inte förborgad för dig, när jag formades i det fördolda, när jag flätades samman i jordens djup. Du såg mig innan jag föddes – –  “ När Jesus säger att han känner sina får, är det fråga om en liknande kännedom som Gud hade efter sitt skapelseverk.

Päivän toiseksi Vanhan testamentin tekstiksi on valittu rakastettu paimenpsalmi 23. Kerrotaan, että sen lausumisesta järjestettiin kerran kilpailu. Kaksi lausujaa erottui muista. Toinen eläytyi psalmiin syvästi ja lausui sen mielestään paremmin. Toisen suoritus ei ollut taiteellisesti yhtä korkea, mutta kuitenkin se lausuja voitti kisan. Ihmettelevälle ensimmäiselle lausujalle kilpailun tuomari selitti ratkaisunsa: ”Sinä tunsit kyllä Psalmin hyvin, mutta tämä toinen tunsi selvästi Psalmin paimenen.”

Den älskade herdepsalmen 23 hör till dagens gudstjänsttexter. Det berättas om en tävling där det gällde att läsa denna psalm så bra som möjligt. Två deltagare hörde till de bästa. Den ena tyckte att han var mera konstnärlig i sitt uppförande. Den andra nådde inte samma nivå, men han vann tävlingen trots det. Den första medtävlaren frågade domaren förvånad om vad det avgörande var. Domaren förklarade sitt beslut: “Du kände visst psalmen bra, men denna andra kände tydligtvis också psalmens herde.”

Lampaitten käyttäytymisestä sekä paimenen ja lampaan suhteesta välittää elävän kuvan Lähetysseuran Tansanian-lähetti Kati Kemppainen. ”Lammas harhautuu omille teilleen helpommin silloin, kun syötävää on yllin kyllin. Kun sitä on vähän, pysytään uskollisemmin yhdessä. Niukkuus ja nälkä sitovat lauman yhteen. Ystäväni lammaspaimen kertoi, miten julmia toiset lampaat saattavat olla kadonnutta lammasta kohtaan. Jos yksi harhautuu joukosta ja alkaa hätääntyneenä määkiä, toiset eivät reagoi mitenkään, vaikka olisivat kuulomatkan päässä. Antavat vain toisen määkiä ja määkiä. Pitkän ajan kuluttua joku armahtaa ja inahtaa jotakin, ja eksynyt löytää tien toisten luokse. Tällä tavoin lauma kouluttaa jäseniään ja opettaa niitä tavoille. Mutta paimen ei käytä tilaisuutta hyväkseen opettaakseen lampaalle läksyä eikä anna sen virua hukassa, vaan lähtee oikopäätä etsimään eikä hellitä, ennen kuin kadonnut on löytynyt.” (Crux 2/2010.) Samanlainen paimen meillä on Jeesuksessa.

3. ”Minulla on myös muita lampaita” / ”Jag har också andra får”

Juutalaiset jakavat maailman ja sen ihmiset kahteen osaan: juutalaisiin ja pakanoihin. Kaikki muut kuin juutalaiset kuuluvat pakanoihin, siis me suomalaisetkin. Jeesus kertoi tulleensa koko maailmaa varten, ”että maailma saisi elää” (Joh. 6:51). Vielä ensimmäisenä jouluna enkelit ilmoittivat ”suuren ilon koko kansalle” (Luuk. 2:10), siis vain Jumalan omalle kansalle. Ensimmäinen, joka ymmärsi Jeesuksen tehtävän oikein, oli hurskas Simeon kahdeksan päivää myöhemmin. Hän näki Jeesus-lapsessa ”valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille” (Luuk. 2:31).

Judarna brukar dela världen och dess människor i två läger: judarna och hedningarna. Alla andra än judar hör till hednafolk, alltså också vi finländare. Jesus berättade att han hade kommit för hela världen ”för att världen skall leva”. Under den första julen förkunnade änglarna ”en glädje för hela folket”, alltså enbart  för Guds eget folk. Den första som uppfattade Jesu uppgift rätt, var den fromme Simeon  åtta dagar senare. Han såg i Jesus-barnet ”ett ljus med uppenbarelse åt hedningarna och härlighet åt ditt folk Israel”.

Jeesuksen juutalaiset kuulijat loukkaantuivat usein hänen opetuksestaan. Kertomukseen tuhlaajapojasta (Luuk. 15:11—32) sisältyi yksi tällainen piikki. Vanhempi veli suuttui sydämestään, kun isä järjesti juhlat kotiin palanneelle kaiken tuhlanneelle pikkuveljelle. Vanhempi veli edustaa Jeesuksen opetuksessa juutalaisia: ”Poikani, sinä olet aina minun luonani, ja kaikki, mikä on minun, on sinun.” Juuri noin juutalaiset ajattelivat asemastaan Jumalan edessä. Tuhlaajapoika puolestaan on kuva pakanoista: ”Sinun veljesi oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa, mutta on nyt löytynyt.” Isä suorastaan juoksi ja heittäytyi kotiin palaavan poikansa syliin. ”Minulla on myös muita lampaita – – ja niitäkin minun tulee paimentaa”, Jeesus sanoi.

Jesu judiska åhörare blev ofta skadade av hans undervisning. Liknelsen om den förlorade sonen hörde till de mest sårbara. Den äldre sonen blev arg när fadern ville hålla fest p.g.a. den yngre sonens hemkomst. Den äldre sonen representerar det judiska folket i Jesu berättelse. “Mitt barn, du är alltid hos mig, och allt mitt är ditt.” Precis så tänkte judarna om sin position inför Gud. Den förlorade sonen å sin sida blir en bild om hedningarna: “– –  din bror var död och lever igen, han var förlorad och är återfunnen.” “Jag har också andra får” påminde Jesus om och hänvisade då till icke-judar.

Luin hiljattain uutisen, jonka mukaan Etiopian evankelinen Mekane Yesus -kirkko alkaa tehdä lähetystyötä maansa rajojen ulkopuolella. Kirkko katsoo, että sen on aika aloittaa lähetystyö ulkomailla, koska yli puolet maan asukkaista on kristittyjä. Vähäisistä voimavaroistaan huolimatta Mekane Yesus -kirkko lähettää kolme perhettä lähetystyöhön Aasian ja Afrikan maihin vielä tämän vuoden aikana. Etiopialaiset aloittavat lähetystyön ns. suljetuissa maissa, joissa länsimaisten lähetysjärjestöjen työntekijöiden toiminta on vaikeaa. ”Minulla on myös muita lampaita – – ja niitäkin minun tulee paimentaa”, Jeesus sanoi.

Jag läste för några veckor sedan en nyhet som berörde mig. Den evangeliska Mekane Yesus -kyrkan i Etiopien har gjort beslutet att påbörja missionsarbetet utanför landets gränser. Kyrkan anser att det är nu dags för det eftersom över hälften av landets invånare är kristna. Trots sina svaga resurser skickar kyrkan tre familjer till missionsarbete i Asien och Afrika ännu under detta år. De börjar verka i de s.k. stängda länder där verksamheten av västerländska missionärer är svårt eller omöjligt. ”Jag har också andra får – – Också dem måste jag leda.”

Tässä kirkossa ei istu tänään ketään, jota ei olisi tarkoitettu Jeesuksen lammaslaumaan. Täällä ei ole ketään, jolta seurakunta voisi sulkea oven. Täällä ei ole ketään, jota kutsu ehtoollispöytään ei koskisi. 

Här i kyrkan finns idag ingen, som Jesus skulle utesluta från sitt flock. Här finns ingen, som församlingen skulle stänga dörrar för. Här finns ingen, som kallet till nattvardsbordet inte skulle gälla.