Riisu kengät jalastasi

SLS:n 150-vuotisjuhlavuoden näyttelyn
raamatuntutkistelu

Raamatun kuuluisin kenkäteksti liittyy kansanjohtaja Mooseksen
kutsumiseen. Hänen jopa 40 vuotta kestänyt pakomatkansa faraon
luota päättyi Herran ilmestymiseen hänelle Horebvuoren juurella.
Palavan pensaan äärellä Mooses vastasi Jumalan kutsuun: ”Tässä
olen.” Jumala kielsi häntä tulemasta lähemmäksi. ”Riisu kengät
jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä.” (2. Moos. 3:5.) Samat
sanat sai kuulla hänen seuraajansa Joosua kohdatessaan Herran
sotajoukkojen päällikön. (Joos. 5:15.) Kenkien riisuminen oli
kummallakin ilmaus alamaisuudesta, kuuliaisuudesta ja kunnioituksesta
Kutsujaa kohtaan.

Raamatun kirjoittajat käyttävät kengistä puhuessaan sanoja sitoa ja
hihnat. Kyseessä oli siis sandaalien tapainen jalkine, joka oli nopeasti
puettavissa ylle ja riisuttavissa.

Kengät jalassa eli valmiina lähtöön

Kun Mooses oli lopulta valmis johtamaan kansansa pois Egyptin orjuudesta, vietettiin
pääsiäistä ensimmäisen kerran. Pääsiäiskaritsa teurastettiin ja syötiin joka perheessä
täydessä hälytysvalmiudessa. ”Syödessänne teillä tulee olla viitta vyötettynä, kengät
jalassa ja sauva kädessä, ja teidän on syötävä nopeasti.” (2. Moos. 12:11.) Lopulta
matkalle kohti luvattua maata lähdettiin niin kiireesti, ettei taikina ollut ehtinyt hapata vielä.
Maininta kengistä jalassa viittasi siis toimintavalmiuteen.

Kuningas Herodes oli pannut Pietarin telkien taakse. Ennen joutumistaan oikeuden eteen
Pietari näki edessään yhtäkkiä Herran enkelin. Kun kahleet olivat jo pudonneet, enkeli
jatkoi vapautustyötään. ”Vyötä vaatteesi ja pane kengät jalkaasi.” Kun Pietari oli saanut
vielä viitan hartioilleen, hän oli täydessä toimintavalmiudessa. Eri tilanteisiin tarvitaan
erilaiset kengät. Sadan metrin juoksu sujuu paljon paremmin piikkareilla kuin monoilla.
Putkasta pääsi nopeammin pakoon kengät jalassa kuin paljasjaloin.

Kuka voi riisua Messiaan kengät?

Johannes Kastaja toimi tien valmistajana Jeesukselle, luvatulle Messiaalle. Hän tiesi oman
asemansa: ”Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi.” (Joh. 3:30.) Tästä kertoi
myös Johanneksen nöyrä tunnustus: ”Minä en kelpaa edes riisumaan kenkiä hänen jalastaan.”
(Matt. 3:11.) Kenkien riisuminen kuului palvelijan tehtäviin ja Johannes ei pitänyt itseään
arvollisena edes siihen.

Ei jalkineita työmatkalle?

Kun Jeesus lähetti opetuslapsensa matkaan valmistamaan tietä itselleen, hän evästi heidät
määrätyillä ohjeilla. Niihin kuului myös kielto ottaa mukaan rahakukkaroa, leipää, laukkua tai
jalkineita (Luuk. 9:3, 10:4). Myöhemmin hän kysyi, puuttuiko heiltä tällöin mitään. Opetuslapset
tunnustivat: ”Ei mitään.” (Luuk. 22:35.) Mutta miksi kenkiä ei saanut ottaa mukaan työmatkalle?
Jeesus lienee tarkoittanut ylimääräistä kenkäparia. Siinä kuten muissakin tarpeissa opetuslasten
piti luottaa Taivaallisen Isän huolenpitoon päivä kerrallaan. Esikuvallisesti tämä oli toteutunut jo
israelilaisten 40-vuotisella autiomaavaelluksella: ”Vaatteet eivät kuluneet päältänne eivätkä kengät
jaloistanne.” (5. Moos. 29:5.)

Kengät juhlan merkkinä

Jeesuksen tunnetuimpia opetuksia on kertomus tuhlaajapojasta ja hänen veljestään.  Kun
tuhlaajapoika palasi kotiin, isä puetti hänet parhaisiin vaatteisiin. ”Pankaa hänelle sormus sormeen
ja kengät jalkaan.” (Luuk. 15:22.) Kenkien käyttäminen kuului juhlinnan etikettiin. Paljain jaloin
juhliin saapunut ei osoittanut kunnioitusta isäntää kohtaan.

Kristityillä alttiuden kengät

”Pukekaa yllenne Jumalan taisteluvarustus”, Paavali kehotti Efesoksen kristittyjä taistelussa pahaa
vastaan. Tähän varustukseen kuuluivat myös kengät. ”Sitokaa jalkineiksenne alttius julistaa rauhan
evankeliumia.” (Ef. 6:15.) Alttiuden kengät eivät hidasta kristityn menoa, vaan nopeuttavat sitä.