Puhe 9.3.2008

Keski-Porin kirkko

1800-luvun pakanalähetyksestä nykypäivän lähetysyhteistyöhön
Puhe 9.3.2008 Keski-Porin seurakunnan lähetysjuhlassa


Virsi 420:1

Evankeliumin julistaminen ja kristillinen kirkko lähti liikkeelle Jerusalemista vuoden 30 paikkeilla. Helluntain jälkeen Jeesuksen opetuslapset alkoivat julistaa sanomaa ylösnousseesta Mestaristaan Jeesuksesta. Ensimmäiset kristityt halusivat kertoa kaikille, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Evankeliumi levisi nopeasti lähipiiriin ja kauemmaksi muun muassa kristittyjen vainojen kautta ja kauppiaiden välityksellä. Jeesuksen antaman käskyn mukaisesti apostolit matkustivat myös kauemmaksi, kaikkialle silloin tunnettua maailmaa vain 30 vuodessa.

Vuoteen 300 mennessä seurakuntia syntyi kaikkialle Rooman valtakunnan alueelle, Afrikan itä- ja pohjoisosiin, Aasian länsi- ja keskiosiin sekä Intian niemimaalle. Islamin nousun seurauksena Afrikan, Keski-Aasian ja Intian niemimaan kirkot joutuivat 600-luvun jälkeen erilleen lännen kristityistä. Läntinen kirkko jakautui 1000-luvulla ortodoksiseen ja roomalaiskatoliseen, tärkeimpinä keskuksinaan Konstantinopoli eli Bysantti ja Rooma. Vuoteen 1300 vuoteen mennessä kristinusko oli levinnyt koko Eurooppaan.

Virsi 420:2

Lähetysliike rantautuu Suomeen 1800-luvun alussa

Lähetysliike tuli Suomeen raamattu- ja traktaattiseurojen kautta 1800-luvun alussa. Keisari Aleksanteri I oli antanut suostumuksensa Suomen pipliaseuran perustamiselle vuonna 1812. Se perustettiin levittämään Raamattua Suomessa. Raamattu lisäsi ihmisten lukuhalua ja uskonnollista kirjallisuutta alettiin levittää Suomessa. Näin levisi tietoa myös lähetyksestä. Varojen keruu alkoi välittömästi ja rahaa kanavoitiin maailmalle ensin Ruotsin kautta.

1800-luvun alkupuolen pietismi oli valtiollisesti vaarallista, koska se uhmasi kirkkoa, joka rukoili valtion puolesta. Ulkomaille lähetettävät lähetysvarat herättivät myös epäilyä. Körttipappeja syytettiin muun muassa laittomasta rahankeräyksestä Afrikassa tehtävää lähetystyötä varten. Malmbergin keräyslippaassa oli seuraava teksti: "Kukin sydämestä ehdon jälkeen ei ylönmielten eikä vaatien, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa." Eräässä toisessa lippaassa luki: "Älkää hyvin tekemistä ja jakamista unhottako, sillä senkaltaiset uhrit kelpaavat Jumalalle."

Körttipapit jatkoivat kuitenkin lähetysharrastustaan. Lähetysvarojen keruu ja luvattomien seurojen pitäminen veivät lopulta muun muassa Laguksen, Niilo Kustaa Malmbergin ja Paavo Ruotsalaisen Kalajoen käräjille1838–1839. Syyttäjä väitti, että köyhimmät talonpojat olivat lahjoittaneet kultaa, hopeaa ja silkkitavaraa!

Virsi 420:3

Ensimmäinen virallinen lähetyskolehti kerätään 1857

Kesäkuun 18. päivänä viime vuonna tuli kuluneeksi 150 vuotta Suomen ensimmäisen virallisen lähetyskolehdin keräämisestä. Varoilla perustettiin myöhemmin Suomen Lähetysseura. Sen syntyyn vaikuttivat 1800-luvulla tapahtunut kansallinen herääminen, luterilaisen kirkon herätysliikkeet ja kansainvälinen lähetysliike.

Vuonna 1857 oli Suomessa tullut kuluneeksi 700 vuotta siitä, kun kristinusko saapui maahan. Keisari Aleksanteri II myönsi riemujuhlaluvan ja senaatti antoi julistuksen, että juhla vietetään 18. kesäkuuta. Esivalta määräsi papiston keräämään lähetyskolehdin.

Kolehtiin kertyi 4.350,05 hopearuplaa, nykyrahaksi muutettuna jopa noin 77.000 euroa.

Juhlavuoden lähetyskolehdin varojen hoito annettiin ensin Turun tuomiokapitulille. Keisari päätti kuitenkin, että kolehtivarat käytetään kirkon oman lähetysseuran perustamiseen. Keisarille lähetetyssä saatekirjeessä lähetystyötä perusteltiin asialla, joka ilmensi vuosikymmeniä jatkuneen odotuksen ja valmistelun syyn. Kirjeen lähettäjät nimittäin totesivat, ettei Suomen kirkolla ollut muiden kirkkojen tavoin täyttä mahdollisuutta hengellisen elämänsä ilmaisemiseen ilman sen omaa Lähetysseuraa. Keisari saneli yhden rajoituksen: tulevan Lähetysseuran toiminta ei saa kohdistua keisarikunnan alueeseen.

Virsi 420:4

Lähetysseura perustetaan

Lähetyskolehdin varoilla perustettiin Suomen Lähetysseura kaksi vuotta myöhemmin eli 19.1.1859 "hoitamaan Suomen kirkolle kuuluvaa lähetystehtävää", kuten perustamisasiakirjassa todetaan. Kokouksessa oli läsnä 150 henkeä, joukossa mm. Elias Lönnrot ja Sakari Topelius. "Vihdoinkin Suomen kansa on astunut kuokkavieraan paikalta maailman kansojen joukkoon", Topelius kirjoitti lehteensä sen jälkeen. Lähetysseuran ulkomainen työ alkoi 1870 Lounais-Afrikan Ambomaalla, nykyisen Namibian alueella.

Lähetysseuran työ oli alusta alkaen julistusta ja palvelua. Martti Rautanen kirjoitti vuonna 1870: "Älkää luulko, että työnämme on vain saarnata ja opettaa. Lehmistä on huoli pidettävä, pellosta samoin. Siis täytyy olla: karjapiika, peltomies, kyökkipiika, pyykkimuija, paikkaaja-akka, suutari, räätäli, nikkari, sahuri, salvuri ja niin edelleen."

Vuodenvaihteessa 2007–2008 Lähetysseuralla oli 216 lähetystyöntekijää yli 20 maassa. Kaikki kirkkomme seurakunnat ovat Lähetysseuran jäseniä.

Virsi 420:5

Pori saa oman lähetysyhdistyksen

Lähetysyhdistyksiä perustettiin n. 100 vuotta sitten kaikkialle kirkkomme seurakuntiin. Porin lähetysyhdistyksen perustava kokous pidettiin 9.3.1907, siis päivälleen 101 vuotta sitten. Se oli järjestyksessä 13. lähetysyhdistys ja siihen liittyi heti 23 jäsentä. Säännöt saatiin Lähetysseuran hyväksyminä takaisin kuitenkin vasta 14.2.1908. Saman vuoden lopussa jäseniä oli jo 57. Kirkkoherra Kaarlo Kivekäs toimi hankkeen puuhamiehenä. Ensimmäisen toimintavuoden vuosikertomus alkaa seuraavasti: "Lähetystyön tärkeyttä ajatellen ja tuntien sen Jumalan antamaksi velvollisuudeksi on Porin lähetysyhdistys kuluneena toimintavuotenaan tahtonut hiljaisuudessa työskennellä lähetystyön hyväksi." Mutta lähetyssaarnaaja Tolosen tiedetään käyneen Porissa jo vuonna 1879 pitämässä lähetysjuhlaa. Merkittäviä olivat myös Björklundin ja Pettisen vierailut 1890-luvulla. Rakkain vierailija oli kuitenkin 1894 Ambomaalta Suomeen palannut Frans Hannula. Kun Mikonkatu 8:n rukoushuone rakennettiin vuonna 1888, siitä tuli vuosittaisten, helluntaina pidettyjen lähetysjuhlien keskeisin paikka. "Ihmisiä seisoi kuuntelemassa naapuripihalla ja katukäytävälläkin", historiikki toteaa. Lähetysyhdistyksellä oli myös oma nuoriso-osastonsa. Ensimmäinen lähetysnäyttely pidettiin Porissa jo vuonna 1912.

"Lähetysyhdistyksiä tarvittiin, koska Lähetysseuran ulkomainen toiminta kasvoi tuolloin merkittävästi. Lähetysyhdistykset miellettiin tuolloinkin seurakunnan omaksi toiminnaksi, sillä muitakaan malleja lähetyksen seurakunnalliselle järjestämiselle ei tuolloin ollut. Viime vuosikymmeninä nämä lähetysyhdistykset ovat kaikkialla jäsentyneet eli integroituneet kiinteäksi osaksi muuta seurakuntatyötä. Lähetystyö ei ole kärsinyt tästä, vaan voittanut, samoin muu seurakuntatyö." (Seppo Rissanen blogissaan 7.1.2008)

Virsi 420:6

Nimikkoyhteistyön aikakausi alkaa

1960-luvun lopulla tapahtui ratkaiseva käänne seurakuntien lähetystyössä, kun nimikkotoiminta alkoi. Nimikkoyhteistyö on kirkon lähetysjärjestöjen ja seurakuntien lähetystyön tärkein muoto. Lähes kaikilla seurakunnilla on oma nimikkolähetti, nimikkokohde tai stipendiaatti. Seurakunta voi tukea myös yleisesti jonkin ulkomaisen yhteistyökirkon työtä. Pelkästään Lähetysseuralla on nimikkosopimuksia hieman yli 1 400 ja noin puolet Lähetysseuran lähetyskannatuksesta kertyy nimikkosopimuksista. Keski-Porin seurakunta sai ensimmäiset nimikkolähettinsä vuonna 1966, kun Stenmanit lähtivät Taiwaniin. Samalla perustettiin edelleen toimiva lähetysrengas.

Vuonna 2006 Keski-Porin seurakunta tilitti kirkon lähetysjärjestöille ja kansainväliselle diakonialle eli Kirkon ulkomaanavulle vapaaehtoisia lahjoja 94.839 euroa ja talousarviorahoja 58.563 euroa eli yht. 151.402 euroa. Tämä lähetyskannatus oli euromääräisesti suurinta koko rovastikunnassa. Koko kirkossa kannatus oli keskimäärin 10,57 euroa seurakuntalaista kohden, Keski-Porin seurakunnassa sen suuren koon vuoksi vähän alempi eli 7,35 e.

Eräs afrikkalainen kirkonjohtaja sanoi lähetysjohtaja Seppo Rissaselle äskettäin: "Olennaista ei ole se, kuinka monta euroa tai senttiä olette antanut näihin yhteisiin hankkeisiimme, vaan se tapa, jolla kohtelette meitä. Vaikka olisitte antaneet vain sentin, tiedämme että se johtuu siitä, että pidätte meitä arvokkaina."

"Seurakunnan nostaminen kirkon lähetystyön toteutuksen ytimeen on tärkein tavoitteemme." Piispa Simo Peura 25.1.2008 kirkon strategiatyöskentelystä.

Ylöjärven seurakunta on määritellyt lähetystyön johtoajatuksensa seuraavasti:

1. Lähetystyö on seurakunnan tehtävä. Seurakunta on siis lähetystyön subjekti. Seurakuntana me emme avusta lähetystyötä vaan me teemme sitä. Kirkon lähetysjärjestöt avustavat meitä tämän seurakuntamme perustehtävän toteuttamisessa. Ne ovat työllemme välttämättömiä palvelujärjestöjä ja läheisiä yhteistyökumppaneita.

2. Vapaaehtoiset ovat lähetyksen aarre ja voimavara.

3. Opetus ja rukous ovat lähetystyön tärkeimpiä välineitä.

4. Raha ei ole lähetystyössä tärkeintä. Se on vain välttämätön väline.

5. Seurakunnan lähetystehtävän tulee näkyä sen budjetissa aivan niin kuin muidenkin tehtäväalueiden.

"Suomen Lähetysseurassa pidämme tiukasti kiinni siitä perusajatuksesta, että lähetystyön tulee olla seurakunnallista. Jokaisella seurakuntalaisella tulee olla mahdollisuus osallistua lähetystyöhön samalla tavalla, samoilla periaatteilla kuin hän voi osallistua kaikkeen muuhunkin seurakunnan toimintaan. Lähetykseen osallistuminen kun kuuluu jokaiselle seurakunnan jäsenelle hänen kasteensa perusteella. Jokaisen seurakuntalaisen tulisi voida myös kokea, että hän on tervetullut osallistumaan. Kauneimmat joululaulut -tilaisuudet ovat käytännön esimerkki siitä, että tämä tavoite voidaan saavuttaa." (Seppo Rissanen blogissaan 26.1.2008)


Virsi 420:7

Edessä lähetystyön juhlavuosi

Ensi vuotta 2009 vietetään Suomen Lähetysseuran 150-vuotisjuhlavuotena. Lähetysseuran juhlavuosi on kirkkohallituksen päätöksellä myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lähetystyön juhlavuosi. Sen tunnukseksi on valittu "Uskosta tekoihin – SLS 150 vuotta". Sen päätapahtuma on valtakunnalliset lähetysjuhlat 5.–7.6. Tampereella. "Kirkon lähetystyön juhlavuosi 2009 on ennen kaikkea seurakuntien lähetystyön juhla. Sen viettoon kirkkohallitus kutsuu kaikkia seurakuntia ja kaikkia kirkon lähetysjärjestöjä", kirjoittavat arkkipiispa Jukka Paarma ja lähetysjohtaja Seppo Rissanen kirkkoherroille lähettämässään kirjeessä.


Virsi 420:8

Mitkä ovat suurimmat haasteet evankeliumin viemisessä kaikille kansoille?

– Maailmassa on arvioitu lähetystyöntekijöitä olevan nyt yhteensä 443 000 ja vuonna 2025 550 000. Vain alle 10 % kaikista lähetystyöntekijöistä osallistuu ns. saavuttamattomien ihmisryhmien parissa tehtävään työhön. Loput lähetystyöntekijät ovat jo evankelioidussa osassa maailmaa. (Lausannen julistus, http://www.mesk.net)
Kuitenkin: "Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan", Luuk. 19:10.

– Kaupungistuminen: puolet ihmiskunnasta asuu urbanisoituneilla alueilla, kaupunkien väkimäärä kasvaa kaksi ja puoli kertaa nopeammin kuin maaseudun väestö, miljoonakaupunkeja maailmassa on jo lähes 350 (Kaupungin sykkeessä, toim. Pekka Harne, SLS 2000).
Kuitenkin: "Lähde – – tuohon suureen kaupunkiin", Joona 1:2, 3:2.

– Noin 2/3 kaikista lähetystyöntekijöistä on naisia – missä ovat miehet?
Kuitenkin: "Minä etsin – – miestä", Hes. 22:30.

– Pohjois-eteläakselista ja lahjoittaja-vastaanottaja –asetelmasta eroon pääseminen, sillä
"kysymys on vastavuoroisesta jakamisesta", Ap. t. 4:34.

– Mitkä olivat ensimmäisten kristittyjen "salaiset aseet"? –> takaisin Apostolien tekoihin: Pyhän Hengen voima – todistus ylösnousseesta Kristuksesta – työnjako ja verkostot – strategia – kuuliaisuus johdatukselle (tarkemmin Pekka Harnen kirjassa Vuosi apostolien matkassa, SLS 2004).

Virsi 418:9