Luuk. 17-19 Hetkinen-raamatunlukuoppaaseen nro 3/2008

18.8. Maanantai Luuk. 17:1—10

Skandaali! Skandaalimaista! Kohulehdistö ja iltapäivälehtien lööpit rakastavat skandaaleja, suurta pahennusta tai häpeää aiheuttavia tapahtumia. Jeesuksenkin sanavarastoon kuuluu päivän tekstissämme skandaali, mutta mitä hän tarkoittaa sillä?

 Pitäkää varanne!

”Viettelysten täytyy tulla, se on väistämätöntä.” Syntiin johtava viettelys on skandaali, alkukielen skandalon eli jonkun toisen tielleni asettama kompastuskivi. Kompastuttajien ketju alkoi jo Raamatun alkulehtien Kainista, joka ei suostunut veljensä vartijaksi, vaan johti hänet vihansa ja tapponsa kohteeksi. 1. Moos. 4:1—16 Jeesus varoittaa johdattamasta kiusaukseen vähäisintäkään lähimmäistä. Kain karkotettiin Herran kasvojen edestä ja Jeesus maalaa viettelijän kohtaloksi jopa mereen upottamisen. Vakavaa puhetta vakavasta asiasta.

Viettelijällekin annetaan kuitenkin mahdollisuus katumiseen ja anteeksiantoon. Rabbit pitivät täydellisenä miestä, joka oli antanut jollekin anteeksi kolme kertaa. Jeesus rohkaisee armahtamaan rikkojaa vaikka seitsemän kertaa. Seitsemän on Raamatussa täydellisyyden luku. On annettava anteeksi siis rajattomasti. Ei ihme, että opetuslapset pyysivät tämän jälkeen itselleen suurempaa uskoa! Onhan meille usein työlästä pyytää tai antaa anteeksi edes yhden ainoan kerran.

Suuremman uskon antamisen sijasta Jeesus ohjaa seuraajansa yhä uudelleen palvelijan asemaan. Palvelijoina emme tarvitse ansiomitaleita. Meille riittää arvon sijasta armo, Ansaitsematon Rakkaus Meidän Osaksemme.

 Muista Kainia: ”Jos teet oikein, voit kohottaa katseesi, mutta jos et tee, on synti ovella vaanimassa.”


19.8. Tiistai Luuk. 17:11—19

”Katso Kristus kadulla kulkee ja Hän kurjinta tervehtää. Hän ohi ei kiirehdikään, vaan juttelemaan jää.” Hengellisen laulun sanoma sopii Jeesukseen myös Samarian ja Galilean rajaseudulla. Hänen ja kymmenen spitaalisen miehen kohtaaminen panee myös meidät tutkimaan omaa kiittämätöntä sisintämme.

Miten sanotaan?

Luukas on kuvannut evankeliumissaan muita evankelistoja enemmän Jeesuksen syntisten, köyhien ja naisten ystäväksi. Hänen ydinjakeensa onkin: ”Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan." Luuk. 19:10 Leprapotilaissa Jeesus kohtaa nyt lohduttoman näyn. ”Spitaalitautia sairastavan tulee käyttää repaleisia vaatteita, pitää hiuksensa hajallaan ja kasvojensa alaosa peitettynä sekä huutaa: ´Saastainen, saastainen!´” 3. Moos. 13:45 Nyt he nostavat katseensa Mooseksen lain julistamasta omasta saastaisuudestaan ainoaan puhtaaseen ohikulkijaan: ”Jeesus, opettaja, armahda meitä!”

Jeesus kuulee — ja armahtaa. Jeesus näkee — ja armahtaa. Miehet puhdistuvat pelkällä Jeesuksen sanalla. Pakanallinen upseerikin uskoi siihen: ”Sano vain sana, ja palvelijani paranee.” Matt. 8:8 Maailman alusta alkaen Jumala on sanansa voimalla luonut tyhjästä uutta elämää.

”Ei ansaitse tuo kurja syntinen noin valtavaa rakkautta. On tuollainen huomaavaisuus ihan turhaa tuhlausta.” Vain yksi kurja palasi kiittämään Parantajaansa. Halveksituimman samarialaisen ilo oli suurin. Ruumiillisen puhdistumisen lisäksi hän sai jatkaa matkaansa pelastettuna taivasten valtakuntaan.

”Ja katso nyt mitenkä kätensä Hän ojentaa arpisen ja siihen suo tarttua käden, heikon syntisen ihmisen.”

 

 20.8. Keskiviikko Luuk. 17:20—37

Selvänäkijöiden, kädestäennustajien, horoskooppien laatijoiden ja henkioppaiden pakeille riittää jonoa omana aikanamme. Mitä minulle tapahtuu ensi viikolla? Onko elämässäni odotettavissa jotain pahaa? Kuinka vanhaksi saan elää? Tulevaisuus kiinnosti myös Jeesuksen opetuslapsia.

Mitä, missä, milloin?

Jeesus vastaa esiripun taakse tähyileville seuraajilleen kahdella tavalla, jotka näyttävät keskenään ristiriitaisilta. Ensiksi hän väittää, ettei Jumalan valtakunnan tuloa voi tarkkailla ulkoisesti. Sitten hän antaa omilleen kuitenkin tuntomerkkejä, joita havainnoimalla voi päätellä hänen paluunsa ajan lähestymistä. Kun Jeesus puhuu ajan merkkien tarkkailemista, hän käyttää teonsanaa, joka kuvaa lääkärien toimintaa heidän seuratessaan taudin oireiden etenemistä.

Jeesus paljastaa vastauksessaan jotain omasta Vanhan testamentin, juutalaisten Raamatun, tuntemisestaan. Nooan ja Lootin ajat eivät ole niin kaukana menneisyydessä kuin voisi kuvitella. Paavalikin rakensi jatkuvasti siltoja menneestä nykyaikaan: ”Nämä tapahtumat ovat varoittavia esimerkkejä, ja ne on kerrottu ojennukseksi meille, joiden osana on elää lopun aikoja.” 1. Kor. 10:11

Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen opetuslapset kysyivät uudelleen Valtakunnan tulemisesta. Suoran vastauksen sijasta Jeesus antoi heille lähetyskäskynsä. Ap. t. 1:6­—8 Samanlaisen toimeksiannon sai aikoinaan myös näkijä Daniel kirjansa päätteeksi: ”Mutta mene sinä siksi kunnes loppu tulee, lepää ja nouse saamaan osasi aikojen lopussa.” Dan. 12:13

Nimipäiväsankari Samuelin esimerkki uteliaille: ”Puhu, Herra, palvelijasi kuulee!” 1. Sam. 3:1—10

 

21.8. Torstai Luuk. 18:1—8

Odottavan aika on pitkä, sanotaan. Sitä voi jouduttaa monella tavalla. Edellä Jeesus ohjasi opetuslapsensa käytännön toimintaan. Halveksimme joskus pelkkää istumista kädet ristissä. Jos se tarkoittaa lannistumatonta rukousta, Jeesus asettaa sen esikuvalliseksi toiminnaksi.

Hänkö viivyttäisi apuaan?

Saamme seurata jatkuvasti oikeudenkäyntejä television sarjaohjelmissa. Tuomarit, lautamiehet, syyttäjä, syytetty ja hänen puolustusasianajajansa… Jeesuksen vertaus maalaa silmiemme eteen riisutun mallin oikeusistuimesta. Näemme vain tuomarin ja hänen asiakkaansa. Kummankin rooli on kärjistynyt: tuomari kuvataan väärämieliseksi ja nainen köyhäksi leskivaimoksi, jollainen on kaikkien kurjien vertauskuva.

Jeesuksen vertausten päähenkilö toimii usein Jumalan esikuvana, kuten tuhlaajapojan isä. Tässä tuomari näytetään kuitenkin Jumalan vastakohdaksi. Tuomari toimii lopulta oman henkensä kaupalla, Taivaan Isä sulasta hyvyydestään. Tuomari pitkittää tapauksen käsittelyä päivästä toiseen, Jumala sen sijaan on valmis kuulemaan ihmisen hätähuudon heti, vaikka näemmekin joskus vain keltaista valoa odottamamme vihreän sijasta. Jumalalle emme ole asiakkaita emmekä tapauksia, vaan rakkaita lapsia ja jopa työtovereita.

Luukas on kertonut aiemmin Jeesuksen vertauksen kahdesta ystävästä. Luuk. 11:5—8 Keskiyöllä herätetty ystävä on valmis antamaan toiselle hänen pyytämänsä leivät hänen hellittämättömyytensä tähden. Molempien vertausten opetus on sama: ”Pyytävä saa, etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan.” Luuk. 11:10

Tartu tänään Jumalan sanan lupauksiin! Torstai on silloin toivoa täynnä.

 

22.8. Perjantai Luuk. 18:9—17

Viikonloppu on taas edessämme. Oletko ajatellut mennä kirkkoon sunnuntaina? Totta kai, vastaa joku. Riippuu siitä, kuka on saarnavuorossa, ajattelee toinen. En taida jaksaa, tuumaa kolmas. ”Nyt metsä kirkkoni olla saa.” Jeesus rohkaisee meitä kaikkia oikeaan asenteeseen ja käytäntöön.

Minä, minä — vai Hän, Hän?

Jeesus vaihtaa opetuksessaan vertauksen kertomukseksi. ”Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan.” Viralliset rukousajat olivat klo 9, 12 ja 15. Toistaiseksi kumpikin oli oikeassa: Jumalan huone on tarkoitettu rukoushuoneeksi. Muitakin rukouspaikkoja toki mainitaan UT:ssa: vuori, autio seutu, joen ranta, satama, yksityiskoti. Etsi esimerkkejä näistä! Missä ja milloin sinä rukoilet?

Molemmat miehet ottivat oman paikkansa temppelistä ja alkoivat rukoilla seisaaltaan normaaliin juutalaiseen tapaan. Sitten alkavat erot näkyä. Itseriittoinen fariseus kehui itseään Jumalan edessä eikä tarvinnut siihen Jumalan äänen kuulemista. Roomalaisten hyväksi toimivalla halveksitulla tullimiehellä oli vain yksi asia sydämellään: ”Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!”

”Sen pituinen se”, päättyvät monet tarinat. Jeesuksen kertomus huipentuu dramaattisemmin. Vain publikaani lähti hänen mukaansa kotiinsa vanhurskaana, Jumalan hyväksymänä, fariseus sen sijaan edelleen omien eväidensä varassa. Syntinsä nähnyt ja tunnustanut korotettiin armoon, hyviin tekoihinsa ripustautunut alennettiin sen ulkopuolelle. Publikaanin rinnalle Jeesus nostaa vielä lapset, jotka eivät myöskään pärjää omassa varassaan.

Opettele ulkoa Jeesus-rukous: ”Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä.”

 

23.8. Lauantai Luuk. 18:18—30

Tutkimusmatkailija David Livingstone menetti Afrikassa niin vaimonsa kuin terveytensäkin. Joku huudahti kerran hänelle: ”Mitä uhrauksia oletkaan joutunut tekemään!” ”Uhrauksiako? En ole tehnyt yhtäkään uhrausta elämäni aikana”, Livingstonen kerrotaan vastanneen. Mutta mikä on oikeaa uhraamista ja antamista?

Pannaanko tasan?!

Rikkaalla miehellä oli vain yksi sokea piste, mutta se riitti erottamaan hänet Jumalan valtakunnasta: omaisuus, josta hän piti kiinni kynsin hampain. Se oli rikkomus ensimmäistä käskyä vastaan, sillä omaisuudesta oli tullut hänelle Jumalan korvike. Jeesus osoitti miehelle tien todelliseen rikkauteen. ”Myy kaikki, mitä sinulla on, ja jaa rahat köyhille.” Alkuseurakunta oli oppinut noudattamaan tätä elämäntapaa. Ap. t. 2:42—47

Jeesus opetti rohkeasti omaisuuden tasausta. Paavali kehitti ajatusta edelleen kehottaessaan korinttilaisia vastavuoroiseen jakamiseen. ”Nyt on teillä yllin kyllin ja voitte lievittää heidän [Jerusalemin kristittyjen] puutettaan, sitten voivat taas he yltäkylläisyydestään lievittää teidän puutettanne, ja näin toteutuu oikeus ja kohtuus.” 2. Kor. 8:13—14 Paavali perustelee opetuksensa ylivertaisesti: Jeesuskin ”tuli köyhäksi teidän vuoksenne, jotta te rikastuisitte hänen köyhyydestään”. 2. Kor. 8:9

 ”´Entä me?´ kysyi silloin Pietari.” Ei huolta, Pietari! Ette te jää nuolemaan näppejänne, pojat! Emme mekään! ”Sillä antaessaan saa, kadottaessaan löytää — — kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään”, Fransiskus Assisilainen päätti kuuluisan rauhan rukouksensa.

”Opi leivän salaisuus: Vain murrettu leipä on kokonainen leipä.” (Tommy Tabermann)

 

25.8. Maanantai Luuk. 18:31—43

Kaikki hyvin! Kyllä kaikki vielä järjestyy! Ota rauhallisesti! Miten onttoja ovatkaan sanamme kärsivälle lähimmäisellemme. Kun toinen kertoo omasta sairaudestaan tai muusta vastoinkäymisestään, alamme usein valitella omia vaivojamme. Missä on sairailta oppiminen, josta vanhat ovat puhuneet?

Ihme Palmukaupungissa

Rikas mies oli kysynyt omasta pelastuksestaan ja opetuslapset tulevasta palkastaan. Jeesuksen on aika kääntää heidän katseensa oman napaan tuijottamisesta tapahtumien keskipisteeseen. Hänen Via dolorosansa, kärsimystiensä, on lähestymässä huipentumistaan. Ensin on ohjelmassa vielä palmukaupunki Jeriko, sitten viimeiseksi jäävä tie pääkallonpaikalle Jerusalemiin. Ennustusten on aika käydä toteen. Mutta opetuslapsilla meni kolmivuotisesta raamattukoulustaan huolimatta hämmästyksen sormi kummastuksen suuhun.

Jeriko tunnetaan maailman vanhimpana kaupunkina, jonka historia ulottuu 10 000 vuoden päähän. Se tiedetään myös maailman alimpana sijaitsevaksi kaupungiksi: noin 400 metriä merenpinnan alapuolella. Raamatun kolmesta tunnetusta jerikolaisesta ensimmäinen oli portto Rahab. Joos. 6 Evankeliumit lisäävät joukkoon sokean kerjäläisen (Markus tietää hänet Bartimaiokseksi) ja tullimies Sakkeuksen. Sekalainen seurakunta!

Rabbien tavoin Jeesus käytti tiellä etenemistä jatkuvaan opetukseen. Itseään seuraavien ihmisjoukkojen yli hän näki aina yksityisen ihmisen hädän. Niinpä sokea kerjäläinen sai kohdata Vapahtajansa muiden estelyistä huolimatta.

”Kuule pyyntöni, oi Jeesus, ällös ohi käy! Muillekin kun armos annat, luoksein ennättäy!” (HLV 159)

 

26.8. Tiistai Luuk. 19:1—10

”Sitä henkilöä en unohda koskaan” oli aikoinaan erään aikakauslehden suositun palstan nimenä. Unohtumattomia tapaamisia riittää. Muistatko, milloin itse kuulit Jeesuksesta ensimmäisen kerran? Mitä sinulle on antanut hänen kohtaamisensa? Tänään näemme, mitä se merkitsi Sakkeukselle.

Hän muutti kaiken

"Sakkeus oli pieni mies, oli pienen pieni mies. Hän viikunapuuhun kiipesi, että Jeesuksen näkisi.” Lasten laulu missaa kertomuksen kannalta tärkeimmän piirteen: Sakkeus oli paikkakunnan vihatuin mies. Kaikki tiesivät, että tullimiesten esimiehenä hän toimi miehittäjävallan eli roomalaisten pussiin. Jerikon kautta kulkeva vilkas balsamikauppa oli samalla rikastuttanut vääryydellä hänen omaa pussiaan.

Evankeliumin tärkeimpiin sanoihin kuuluu ”tänään”, jonka Jeesus kohdisti kahdesti Sakkeukselle. Se oli kaikunut jo jouluna: ”Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja.” Luuk.2:11 Ristiinnaulittu rikollinen kuuli sen Jeesuksen suusta. ”Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.” Luuk. 23:43 Apostolisessa julistuksessa tänään-sanalla oli keskeinen asema. ”Juuri nyt on oikea hetki, juuri nyt on pelastuksen päivä.” 2. Kor. 6:2

Nimi on enne, sanotaan. Sakkeuksen nimi tarkoittaa puhdasta. Vihdoinkin sille tuli katetta, kun Vapahtaja asettui syntisen miehen kotitaloon. Sydämen lisäksi Sakkeuksen pullea kukkaro teki täyskäännöksen. Siinä toteutui Jeesuksen aiempi kehotus: ”Tehkää hedelmää, jossa kääntymyksenne näkyy!” Matt. 3:8 — Miten minun uskoni näkyy ulospäin?

”Me olemme tänään nähneet sellaista, mitä ei voisi todeksi uskoa.” Luuk. 5:26 Mistä sinä voit sanoa näin?

 

27.8. Keskiviikko Luuk. 19:11—27

Miten voisin kartuttaa omaisuuttani riskittömästi? Pankkien mitättömät korot eivät suosi tallettajaa tänä päivänä. Monenlaiset varainhoitoyhtiöt ja pankkien neuvojat tarjoavat toki mielellään palveluksiaan. Jeesuskin uskaltaa panna lusikkansa tähän soppaan.

Kuninkaan asialla

Sakkeuksen elämänmuutos jäi varmasti puhuttamaan jerikolaisia pitkään. Jeesus hyödyntää tilannetta ja kertoo vielä vertauksen rahojen hoidosta ennen paluumatkaansa Jerusalemiin. Kyseessä on hänen vertauksistaan ainoa, jolla on osittain historiallinen tausta. Kuulijat tunnistivat siinä neljä vuotta ennen Kristusta kuolleen kuningas Herodes Suuren. Tämä oli jättänyt kolmasosan valtakunnastaan pojalleen Arkelaokselle. Matt. 2:22 Roomaan lähti kuitenkin häntä vastustanut lähetystö, joka ei onnistunut tavoitteissaan.

Kukin vertauksen palvelijoista oli saanut vastuulleen kuninkaan omaisuutta sata denaaria tämän ulkomaanmatkan ajaksi. Kuninkaan palattua koitti tilinteon hetki. Kaksi palvelijaa oli onnistunut kartuttamaan kuninkaan omaisuutta. Yksi palvelija oli peloissaan pitänyt kultarahan visusti itsellään. Kaksi ensimmäistä palkittiin lisävastuulla ja -vallalla, kolmas jätettiin puille paljaille.

Jumala antoi ihmiselle jo luomisessa kolmen V:n ohjelman: viljellä, vallita ja varjella luomakuntaa. 1. Moos. 1:28, 2:15 Olemme korostaneet valtaamme ja vähätelleet viljelemistä ja varjelemista. Luonnon saastuminen ja ilmastonmuutokset ovat suoraa seurausta tästä. Mutta Kuningas tulee takaisin…

Muista Agurin rukous:

”Älä anna köyhyyttä, älä rikkauttakaan. Anna ruokaa sen verran kuin tarvitsen.”  Sananl. 30:8

 

28.8. Torstai Luuk. 19:28—40

Monen Euroopan pääkaupungin keskustasta löytyy ratsastajapatsas. Yleensä niitä on pystytetty sotasankareiden ja hallitsijoiden muistolle: Pietari Suuri, Fredrik Suuri, Kaarle Suuri, Markus Aurelius, Mannerheim… Jos Jeesuksesta tehtäisiin ratsastajapatsas, hänen alleen veistettäisiin — aasi.

Kuningas valepuvussa?

Matka Jerikosta lounaiseen Jerusalemiin on linnuntietä vain 25 kilometriä, vuoristoisessa maastossa kuljettuna muutaman kilometrin pitempi. Se Jeesuksen oli kuljettava vielä jalan. Matkan päässä odotti vihdoin Jerusalem, suuren kuninkaan kaupunki. Ps. 48:3, Matt. 5:35 Nyt Daavidin kaupungista tulisi myös Jeesuksen maallisen vaelluksen päätepiste.

Jeesus ei puhunut ainoastaan kertomuksin ja vertauksin, vaan tarvittaessa myös näkyvin elein ja merkein. Hänen edeltäjistään Jeremia ja varsinkin Hesekiel olivat mestareita niiden käytössä. Nyt oli ulkoisen merkin aika. Jeesus valitsee havaintovälineekseen kulkuneuvon, jonka viestin hän tiesi useimmille tutuksi. "Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa." Sak. 9:9 Rauhanruhtinas oli tehnyt mahtavan sisääntulon kaupunkiinsa.

Kirjoittaessani tätä sattuu olemaan palmusunnuntai. Kirkkovuodessa sen teemaksi on valittu "Kunnian kuninkaan alennustie". Toisaalta ajatukseni kulkeutuvat ensimmäiseen adventtiin, jonka aihe on "Kuninkaasi tulee nöyränä". Tänä vuonna sen evankeliumitekstinä on nyt esillä oleva. Kuningas valepuvussa? Kyllä, sillä hän otti orjan muodon. Fil. 2:7

Bachin Matteus-passio päättyy jäähyväisiin Jeesukselle. "Lepää rauhassa." Mutta hän nousi kuolleista!