Kastepuhe 8.9.2013

Vasemmalla Suvin äiti, kuva Olli Suotunen

Puhe Hannan ja Timon esikoistytön Suvin ristiäisissä 8.9.2013

Hyvät vanhemmat, kummit ja muut ristiäisvieraat! ”Tervetuloa tähän maailmaan, tervetuloa seurakuntaan!” Emmekö haluaisikin toivottaa Suville tänään juuri näin? Uusi ihminen toivotetaan tervetulleeksi. Olemme kokoontuneet tähän kotiin sanoaksemme: ”Olet nyt yksi meistä. Lupaamme huolehtia sinusta, opastaa sinua, tukea sinua, mitä elämä tuokaan sitten tullessaan. Tervetuloa, Suvi!”

Jumala on antanut teille, Hanna ja Timo, esikoistytön. Te olette tuoneet hänet kasteelle ja näin noudattaneet Jeesuksen kehotusta, jonka kuulimme hetki sitten. Kaste on Jumalan rakkauskirje Suville, vaikka hän ei pystykään lukemaan sitä vielä.

Suvin syntymästä on kulunut tänään n. 1,5 kuukautta. Luther käytti juuri kuulemaamme lasten evankeliumia hyvin usein lapsikasteen perusteluna. Hän kiinnitti huomiota siihen, mitä evankeliumin lupaus taivasten valtakunnasta tarkoittaa. Mikä on se taivasten valtakunta, jonka piiriin lapset tulevat? Luther ajatteli, että tämän valtakunnan piiriin tuleminen ei ole vain kirkon ja sen uskon piiriin tulemista, niin kuin keskiaikainen katolinen kirkko opetti. Tullessaan taivasten valtakuntaan lapsi tulee taivaan valtakunnan kaikkien lahjojen piiriin. Kun lapsi tulee taivasten valtakuntaan, hän ei tule mihinkään esipihaan eikä porstuaan, vaan hän tulee sisään itse huoneeseen, juhlasaliin tai peräkamariin, siihen osaan taloa, jossa kaikki pyhät ja autuaat ovat. Lutherille tämä oli tärkeää. Silloin kun pieni lapsi kastetaan, hän tulee osalliseksi kaikesta jumalallisesta samalla tavalla kuin aikuisetkin.

Suvi on teille vanhemmille sekä lahja että tehtävä. Lahja, josta saatte kiittää joka päivä, ja tehtävä, joka merkitsee päivittäistä hoitamista ja rakastamista. Amerikkalainen kirjailija James Russel Lowell on sanonut: ”Lapset ovat Jumalan apostoleja, päivästä toiseen lähetettyjä julistamaan rakkautta, toivoa ja rauhaa.” Hanna ja Timo, teidän perheessänne on kolme Jeesuksen opetuslasta, mutta vain yksi apostoli!

Valitsitte esikoistytöllenne hienot etunimet. Ensinnäkin Suvi Suloinen suvivirttä lainatakseni. Sana suvihan tarkoittaa vähän runollisemmin kesää ja juuri silloinhan tämä Suvi syntyi. Jos Jumala suo, teillä on nyt ikuinen suvi!

Toiseksi Lahja. Sanana se on esiintynyt suomen kielessä Mikael Agricolasta alkaen, kuten suvikin, ja sillä on vastine lähes kaikissa lähisukukielissä. Teille on kuitenkin tärkeintä, mitä lahja sanana merkitsee. Kielitoimiston sanakirjan mukaan lahja on ”vapaaehtoisesti ja vastikkeetta toiselle luovutettava esine, omaisuuserä tms., anti, lahjoitus”. Suvi Lahja Maria on siis jotain teille ilman omaa ansiotanne luovutettua. Apostoli Jaakob sanoo kirjeessään: ”Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, taivaan tähtien Isältä” (Jaak. 1:17). Tyttönne on siis Jumalan lahja teille, Hanna ja Timo. Sitä te varmaan ajattelittekin antaessanne hänelle toiseksi nimeksi Lahjan. Toisaalta halusitte tämän nimen valinnalla rakentaa siltaa sukupolvien yli Suvin isoäidinäitiin saakka.

Kolmanneksi Maria. Uudessa testamentissa esiintyy peräti kuusi Mariaa, joista tunnetuin on tietysti Jeesuksen äiti. Tämän alkujaan heprealais-aramealaisen nimen merkitys on valitettavasti epäselvä. Tutkijoiden esittämiä arveluja nimen merkityksestä ovat mm. ‘toivottu lapsi’, ‘näkijätär’ tai ‘herratar’. Erään tulkinnan mukaan nimi on alun perin egyptiläinen ja johdettu sanoista ‘rakastettu’ tai ’rakkaus’. Teidän Marianne on varmasti sekä toivottu että rakastettu lapsi. On lisäksi hienoa, että hän muistuttaa teitä kolmannella nimellään Jeesuksesta ja hänen äidistään.

Suvi on lahja ja tehtävä myös teille kummeille, Marita, Hanna-Maria ja Juha. Tehtävänä se on jopa elinikäinen. Kun ajattelen, millainen kummi olen itse ollut sinulle, Timo, huomaan hoitaneeni kunniatehtävääni varsin näkymättömällä tavalla. Tarkoitan tällä sitä, että esirukous sinun puolestasi eri elämänvaiheissasi on ollut minulle tärkeintä. Muistamalla Suvia, Hannaa ja Timoa esirukouksissanne te kummit teette arvokasta työtä, joka ei rajoitu koskaan aikaan eikä paikkaan. Sama tehtävä sopii tietysti myös kaikille vanhemmille ja isovanhemmille.

”Suo kasteen armon uudistaa, oi Herra, elämämme.
Sen joka päivä puhdistaa suo meidät synneistämme.
Sen virtaan vanha ihminen upota himoinensa
ja nosta uusi ihminen elämään luojallensa.”
(Virsi 213:3)