Armas aika?

Pekka Pietarin palsta Nastola Nyt -lehdessä

Mistä vuodenajasta pidät eniten? On syysihmisiä, talvi-ihmisiä, kevätihmisiä ja kesäihmisiä – ja kaikilla hyvät perusteet valinnalleen. Minä koen olevani kevätihminen. Kevät tuntuu kuin suuren juhlan aatolta ja aattohan on juhlista jaloin! Juuri nyt olemme siirtyneet aatosta varsinaiseen juhlaan, kesään. Toki olen vahvasti myös kesäihminen.

Joka kevät käynnistyy Suomessa keskustelu suvivirrestä 571 ja sen asemasta varsinkin kouluissa. Saako monikulttuurisessa Suomessa laulaa enää suvivirttä koulujen päättäjäisissä? Virren alkusanoja vastaan tuskin kellään on mitään: ”Jo joutui armas aika ja suvi suloinen. Kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen.” Kompastuskiveksi joillekin on tullut neljäs säkeistö, jota ei kouluissa yleensä lauleta: ”Oi Jeesus Kristus jalo ja kirkas paisteemme, sä sydäntemme valo, ain asu luonamme.”

Uuden uskonnonvapauslain astuttua voimaan vuonna 2003 etenkin suurten kaupunkien kouluissa virsiä veisataan nykyisin vähemmän kuin aiemmin. Mutta suvivirrellä on tunnustuksellisuuden suhteen erityisasema. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on ottanut nimittäin kannan, jonka mukaan sitä ei luokitella ensisijaisesti virreksi vaan kulttuuriperinteeksi, eikä sen laulaminen näin ollen loukkaa kenenkään mieltä. Eläkööt kulttuuriperinteet!

Suvivirsi kuuluu koulujen päättäjäisten lisäksi juhannuskirkkoon ja kesän monenlaisiin juhlahetkiin, kuten häihin. Turun tuomiokirkon edustalla lauloi vuosi sitten lähes 12 000 koululaista suvivirren, kun heidät koottiin sinne viettämään kouluvuoden päätösjumalanpalvelusta. Kerralla paikalla oli noin 4 000 lasta, sillä päätösjumalanpalveluksia oli kolme.

Suvivirsi on syntynyt Ruotsissa 1600-luvun lopulla. Kirjailija Lauri Pohjanpää on sanonut kuitenkin: ”Suvivirsi on saanut tavallaan supisuomalaisen sävyn ja värin. Myös sen juhlallinen sävelmä on osaltaan tehnyt sen rakkaaksi.” Runoilija P. Mustapään mukaan ”se on kaikkein virtten suloisin”. Lauletaan siis suloisesti ja rohkeasti:

”Taas linnut laulujansa
visertää kauniisti.
Myös eikö Herran kansa
Luojaansa kiittäisi!”